Erillinen soittopöytä, Piano, Mezzoforte, Tutti (+ Koppeln), Rollschweller (yleispaisutin).
Hinta 19.000 mk. LT 27.9.1902 Oskar Merikanto.23
1916 lisäsi Albanus Jurva II sormiolle paisutuskaapin.
2 kombinaatiota, Tutti.
Keskeneräinen, ei ole soittokunnossa.
Dispositio ja julkisivu: Hans Heinrich, äänitys: Martti Porthan + Kari Hella.
2 äänikertaa (v) edellisistä uruista (KU 1950).
Bror Axel Thulé rakensi kirkkoon sen ensimmäiset urut vuonna 1908. Ne ovat säilyneet puhaltimen lisäämistä ja urkujen pientä siirtämistä lukuun ottamatta muuttamattomina. Urkurakentamo Veikko Virtanen peruskorjasi ne vuonna 2001, samalla kun kirkkoon tehtiin uudet urut.Yksi makasiinipalje, erillinen soittopöytä. Hinta 4.000 mk. Valmiit 23.5.1908 (ilman tarkastuslausuntoa, vastaanottajina vain kirkkoherra Seelim Sarvilinna ja kauppias H. Mannermaa).
Urut sijaitsevat pääoven yläpuolisella parvella. Vuonna 1955 tehdyssä korjauksessa lehteriä suurennettiin ja urkuja siirrettiin taaksepäin, jotta kuorotilaa saatiin lisää. Urkujen kummaltakin puolelta puhkaistiin lehterin takaseinään uudet ovet. Julkisivu jakaantuu kolmeen, pilareilla ja vahvalla yläpalkilla kehystettyyn kenttään, joista jokaisen päällä on vielä yksinkertainen kolmio. Keskimmäinen, suurin kenttä sisältää kaksi pyörökaarista pillikenttää, reunimmaisissa on vain yhdet kentät. Pienet maljakot koristavat kenttien yläkulmia. Alareunaa kiertää profiililista. Urkukaapin sivuseinät ovat kehysrakenteiset.
Ilmalaatikot ovat pneumaattisia äänikertakanavalaatikoita, joissa on pienillä palkeilla toimivat vekselit. Fasadin takana on ensimmäisen sormion laatikko ja sen alla varastopalje. Näitä taaempana ja alempana on toisen sormion paisutuskaappi ja jalkion ainoa äänikerta. Sormiokoskettimet on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat vippoja, joiden keskikohtaan on kiinnitetty pyöreä porsliininen nimikilpi. Vipat toimivat päinvastoin kuin normaalisti: äänikerta avautuu, kun painetaan vipan yläpäätä.
Pneumaattinen koneisto on varsin lyhyt, ja sen toiminta on nopeaa. Dispositio näyttää erikoiselta, mutta toimii luontevasti. Erilaisia sointisävyjä löytyy runsaasti. Urut soivat pienen soittimen lailla, mutta koppeleitten avulla niistä saadaan kirkkoon kuitenkin riittävä kokonaissointi.
Entisöinti 2001 Urkurakentamo Virtanen.
Dispositio: Paavo Soinne + HH, julkisivu: HH + Dietmar Hahn, äänitys: Martti Porthan.
Urkujen alkuperä ei ole selvillä. Ne on hankittu 1873 Kerimäen kirkkoon, josta ne siirrettiin 1931
aikaisempaan (sakaristoa laajentamalla syntyneeseen) talvikirkkoon, mistä ne 1953 uuden talvikirkon
rakentamisen yhteydessä siirrettiin kellotapulin yläkertaan ja sieltä 1985 takaisin kirkkoon.
1985 Urkurakentamo Heinrich korjasi urut ja lisäsi niihin puhaltimen.
Mekaaninen koneisto, I sormiolla Barker-kone, pneumaattinen hallinta, riippuventtiililaatikot.
Erillinen soittopöytä, äänialat: C–d1/f3, FF, F, MF. Hinta 15.000 mk.20 Valm. 2.8.1894.
Puhallin lisätty 1956.
Dispositio, ulkoasu ja äänitys: Veikko Virtanen.
Siirrettävä positiivi (kantokahvat), puhallin+palje istuinpenkin alla, transponointimahdollisuus.
Suunnittelu: urkurakentamo/Timo Salonen, äänitys: Martti Porthan.
Mekaaninen hallinta + sähköhallinta (256 kombinaatiota). Dispositio, mensuurit ja äänitys: Helmuth
Gripentrog ja Kalevi Mäkinen, julkisivu: Orgelbaumeister Sieghart Mohrmann + arkkitehti Ahti
Korhonen. Hinta n. 2,7 mmk. Urut on rakennettu pohjoismaisten romantiikan urkujen tyyliin.