Äänialat: C–d1/f3. Pillien alkuperä: Gedackt uusi, Kvintadena+Principal+Nasat Kaarlo Voipion kotiuruista
(tehty Kymin kirkon Zachariassen-urkujen pilleistä), Scharf Helsingin Mikael Agricolan kirkon
Rieger-uruista, Sordun Veikko Virtasen ensimmäinen itse tehty Sordun-äänikerta.
Virtasen urkurakentamossa 1965–67 opiskelleet veljekset perustivat 1967 oman urkurakentamon
Sotkamoon. Urut, jotka tehtiin 50-vuotislahjaksi veljesten isälle kanttori Erkki Tuomelle, olivat väliaikaissoittimena
Pyhäjoen kirkossa 1969–70 ja Nilsiän kirkossa 1970–71. Purettu 1974.!
Valm. joulukuussa 1975. Urut olivat 1975–98 Kainuun musiikkiopiston omissa tiloissa.
Julkisivu: Kuopion lääninarkkitehti K.G.Strandberg. Erillinen soittopöytä, äänialat: C–f1/g3 (sormiopillistöissä
lisäoktaavit –g4), Tutti, yleispaisutin.
Äänikerrat yhteisessä paisutuskaapissa. Hinta 69.000 mk.
Suunnittelu ja äänitys: Mauno Linnanmäki. Valm. syksyllä 1976.
Riippuva koneisto. Metallipillit Kangasalan Urkurakentamosta (Gemshornia lukuunottamatta).
Dispositio: Erkki Tyni + Hans Heinrich, julkisivu: arkkit. Juha Paldanius + HH, äänitys: HH.
Dispositio: Erkki Tyni + Hans Heinrich, julkisivu: Juha Paldanius + HH, äänitys: HH.
Sormiopillistöt paisutuskaapissa olevalla yhteisellä ilmalaatikolla. Dispositio: Erkki Tyni + urkurakentamo,
julkisivu: urkurakentamo/Kalevi Määttä, äänitys: Hannu Junttila.
Alunperin Kajaanin Lehtikankaan seurakuntakeskuksessa. Sotkamon urkurakentajat Oy äänitti urut uudelleen ja siirsi ne Vuolijoen kirkkoon 2024.
Sähköhallinta, 3 kombinaatiota, koppelit myös käsirekistereinä. Äänialat: C–f1/g3.
Dispositio: Paavo Soinne, julkisivu: Pentti Pelto, äänitys: Antti Alajoki. Hinta 125.800 mk.
LT 7.11.1970 Paavo Soinne.
Dispositio: Erkki Tuppurainen, julkisivu: arkkitehtitoimisto Karvala & Silvennoinen + Hans Heinrich,
äänitys: Jouko Pirkkanen + Martti Porthan.
Riippuva koneisto, temperoitu viritys (Neidthardt, muunnettuna). Dispositio: Osmo Vatanen + Pentti
Pelto, julkisivu: urkurakentamo + arkkitehtitoimisto Slotte & Schütz, äänitys: Jouko Pirkkanen.
Valm. keväällä 1991.