Dispositio: Jan Lehtola, julkisivu: Kari Hella, äänitys: Martti Porthan. Urut edustavat myöhäisbarokin keskisaksalaista tyylisuuntaa ja siinä erityisesti keskittyen Gottfried Silbermannin tyyliin. Sormioiden koskettimistot sekä rekisteritapit ovat ebenbuusta. Koskettimistojen valkoiset pinnoitteet ovat norsunluuta ja rekisteritappien valkoiset helmiupotukset mammutinluuta. Urkurakentamo Martti Porthan Oy:n rakentamat urut edustavat myöhäisbarokin keskisaksalaista tyylisuuntaa ja siinä erityisesti keskittyen Gottfried Silbermannin tyyliin. Urkujen esikuvina voidaan pitää säilyneitä Silbermann-soittimia Ponitzissa, Röthassa ja Freibergissa.
Silbermannin rakentamien soittimien perussointi on pehmeä ja laulava. Kieliäänikerrat ovat saaneet vaikutteita ranskalaisesta klassisen kauden urkujenrakentamisesta ja ne yhdessä kuoroäänikertojen kanssa tuovat urkujen sointiin voimaa ja dramatiikkaa. Silbermannin urkujen monipuolisuus tulee esiin aikaisempaan urkujenrakentamiseen nähden runsaampana perusäänikertojen määränä, mikä lähentyy merkittävällä tavalla romantiikan ajan dispositiokäytäntöä. Tämä yhdessä näihin urkuihin valitun lähes tasavireisen viritysjärjestelmän kanssa mahdollistaa sangen monipuolisen ohjelmiston soittamisen. Näin uusilla Harjun seurakunnan Porthan-uruilla on mahdollista esittää käytännössä kaikki urkuohjelmisto vuosilta 1400–1850 – kuten myöhempi saksalaisvaikutteinen urkumusiikki (esim. Mendelsohn, Liszt, Merkel, Rheinberger, Reger, Merikanto), valikoidusti ranskalaista (esim. Saint-Saëns) ohjelmistoa sekä modernia musiikkia.
Harjun Porthan-uruissa on 24 äänikertaa jaettuna kahdelle sormiolle ja jalkiolle. Urkujen viritystaso on 441 Hz ja viritysjärjestelmä lievä barokin hyvä viritysjärjestelmä. Koskettimiston laajuus on sormioissa C–f3 ja jalkiossa C–f1. Pääsormio rakentuu Prinzipal 8’:lle, yläpillistö Prinzipal 4’:lle ja jalkio Prinzipal 8’:lle äänikerralle. Pääsormiolla on lisäksi Bordun 16’. Urkujen 24:stä äänikerrasta 16’ ja 8’ äänikertoja on yksitoista. Uruissa on sormioyhdistin II/I, jalkioyhdistin I/Ped sekä kanavatremolo. Soitin on rakennettu yhteen ja samaan urkukaappiin esikuvan mukaisesti. Urkujen metallipillit on valusta lähtien tehty urkurakentamon omalla pilliverstaalla Kangasalla ja niissä on käytetty tyylinmukaista tinan ja lyijyn seosta. Puupillit on tehty männystä, kuten myös urkukaappikin. Jalkion koskettimisto on tammea. Sormioiden koskettimistot sekä rekisteritapit ovat ebenbuusta. Koskettimistojen valkoiset pinnoitteet ovat norsunluuta ja rekisteritappien valkoiset helmiupotukset mammutinluuta.
Urut on rakennettu tyylillisesti yhtenäisesti. Yksityiskohdat, kuten dispositio, urkukaappi, pillistösijoittelu, soittokoneisto, soittopöytä ja ilmalaatikoiden mitoitukset, ilmansyöttö ja palkeiden, pillimateriaalien, pillimitoitusten yksityiskohdat, äänikertakoneisto, tremolo, vokaalinen äänitystapa on tehty esikuvan mukaisesti. Soitin on rakennettu pääosin lämpökäsitellystä puusta, mikä edesauttaa saavuttamaan laulavan ja yhtenäisen soinnin. Soittokoneisto on rakennettu mahdollisimman huoltovapaaksi. Kosketus on erittäin herkkä ja yksityiskohtainen.
Pispalan kirkko, aluksi ‘Harjun kirkko’, rak. 1971, arkkit. Jaakko Ilveskoski.