Dispositio: Lasse Erkkilä, julkisivu: Ossi Viitala, äänitys: Ossi Viitala + Veikko Virtanen.
Valm. toukokuussa 1989.
Uusi siunauskappeli (rak. 1989, suunn. Arkkitehtitoimisto Matti Salmivalli)
Dispositio: Erkki Alikoski + Ossi Viitala + Veikko Virtanen, julkisivu: arkkit.tsto Laiho–Pulkkinen–
Raunio, äänitys: Ossi Viitala + Pertti Metsävuo. LT 16.4.1986. Vihitty 11.5.1986.
k u o r i p o s i t i i v i (srk-yhtymän continuopositiivi)
2001:
Gerrit en Henk Klop, Hollanti, 1998 5/I m
M [Gedackt] 8′, [Holzprincipal] 8’D, [Fluit] 4′, [Quint] 22/3′, [Octaaf] 2′ (rekistereissä vain jalkamäärät)
Marko Hakanpää
Pillit puupillejä. Positiivi oli ensin jonkin aikaa Mikaelin kirkon kuorissa.
Maarian kirkko (ent. Räntämäen kirkko, rak. 1440–70)
Dispositio: urkurakentamo, äänitys: Heikki Autio + Juha Virtanen. Julkisivu edellisistä uruista (K.G.
Wikström 1900), joka on purettu julkisivua lukuunottamatta 1958.
Kuusiston kirkko rak. 1792.
Kuva: Johan Savola
Dispositio: Ossi Viitala + Heikki Autio, julkisivu: Esko Virtanen, äänitys: Juha Virtanen + Heikki
Autio. Sormiopillistö yhteislaatikolla, osalla äänikerroista vaihtolisteet (soitettavissa jommalla kummalla
sormiolla), riippuva koneisto.
Sormiopillistö paisutuskaapissa yhteislaatikolla, vaihtolisteet (kaikki äänikerrat soitettavissa
jommalla kummalla sormiolla), julkisivuna paisutusluukut.
Dispositio ja ulkoasu: Ossi Viitala, äänitys: Pertti Metsävuo + Juha Virtanen.
P i e n i k a p p e l i (rak. 1990, arkk.tsto Laiho—Pulkkinen—Raunio)
Dispositio ja julkisivu: Ossi Viitala, äänitys: Ossi Viitala + Pertti Metsävuo + Juha Virtanen.
I s o k a p p e l i (rak. 1939, arkkit. Bertel Strömmer, laaj. 1974, arkkit. Antero Sirviö)
Dispositio, ulkoasu ja äänitys: Veikko Virtanen.
Rekistereissä ei äänikertanimiä. Pillit puuta (virityksen muunneltavuuden takia), transponointi 1/2
sävelaskelta alaspäin. (Soitin oli sitä ennen Helsingissä Cantores Minores -kuoron käytössä.)
Dispositio: Maija Tynkkynen + Veikko Virtanen, julkisivu: arkkitehti Jorma Huusko, äänitys: Helmuth
Gripentrog + Veikko Virtanen. Temperoitu viritys (Kirnberger III). Uruissa ei ole tasauspalkeita.
Vihitty 29.6.1983.
Dispositio: Sixten Enlund + Seppo Murto, julkisivu: Ulf Oldaeus, äänitys: Heikki Autio + Juha Virtanen. I sormiolla barker-kevennin (“pneumatisk maskin”). Jeux de combinaison (Appel d’anches) kullekin pillistölle. Käyttöönotto 30.11.2008.
Kirkko rak 1803.
Myrskylän kirkon urut on alunperin rakennettu Pietarin Pyhän Katariinan kirkkoon vuonna 1776. Carl Wirth on täyskorjannut ja laajentanut urut vuonna 1833. Ne ostettiin 600 ruplalla Pietarista Myrskylään vuonna 1875. Albanus Jurva korjasi ne perusteellisesti vuonna 1902, ja vuosina 1978-1979 Veikko Virtanen Heinrichin urkurakentamon avustuksella restauroi ja uudestirakensi ne. Samassa Yhteydessä Asko Rautionaho suoritti sen disponoinnin ja restaurointisuunnitelman. Urut ovat 19 äänikertaiset. Osa niiden etusivusta on vuodelta 1776, ja julkisivu on vuodelta 1833. Urut edustavat soinnillisesti romantiikan äänikertaharvinaisuutta Suomessa.
Ennallistuksessa urut palautettiin miltei kokonaan vuoden 1833 asuun, jollaisina ne tulivat 1875 Pietarista. Urkurakentamo Virtanen teki ennallistustyön yhdessä Urkurakentamo Heinrichin kanssa: Heinrich teki runkorakenteen ja ilmalaatikot, palkeet, ilmakanavat sekä soitto- ja hallintakoneiston, Virtanen teki työpiirustukset, uudet koskettimistot ja rekisteritapit sekä tarvittavat uudet pillit. Äänityksen suorittivat Helmuth Gripentrog ja Veikko Virtanen. Uusi soittopöytä sijoitettiin alkuperäiseen paikkaan kaapin etuseinään, rekisteritappien umpeen pannut aukot avattiin. Urkujen alkuperäinen dispositio selvisi arkistolähteistä (Riksarkivet, Stockholm). Koska nykyinen dispositio ei joka kohdassa ole identtinen 1833 disposition kanssa, pantiin uusien rekisteritappien nimikilpiin nykyisten äänikertojen nimet. Schwanin pillejä uruissa ei ole enää eikä asiakirjoistakaan selviä, mitä niistä oli jäljellä 1902, jolloin Jurva uudisti urut. Schwan-uruista on peräisin ainoastaan soittopöydän ympäristön puurakenteet kaapin etuseinässä. Wirthin pillejä on jäljellä 9:ssä äänikerrassa. Lisäksi käytettiin kaksi äänikertaa Jurvan uruista ja loput kolme tehtiin uusia 1800-luvun mensuureilla. Lopuksi urut maalattiin ja koristeet kullattiin museoviraston ohjeiden mukaan aidolla lehtikullalla. Vihitty 9.12.1979.