Julkisivu, kaappi ja 4 äänikertaa edellisistä uruista vuodelta 1881. Kiinteä soittopöytä urkujen vasemmalla sivulla. Sormioäänikerrat yhteislaatikolla. Hinta 2.400 mk. Valm. 26.8.1911. Puhallin lisätty 1990-luvulla.
ent. ‘Suomalainen Normaalilyseo’ eli “Norssi”.
Lisätietoa: Valm. 30.5.1910, hinta 3 780 mk. Soitin siirrettiin v. 1926 koulurakennuksen uuden juhlasalin urkuparvelle, jolloin soittopöydän sijoittelua muutettiin soittimen sivulta sen eteen. Jatkosodan aikana koulurakennus vaurioitui lentopommituksessa, ja jälleenrakennuksen yhteydessä v. 1945 Konsertflöjt 8′ muutettiin Flöte 4′:ksi, Aeoline 8′ Oktava 2′:ksi ja uutena äänikertana rakennettiin Schwiegel 2′. Puhallinkone lisättiin v. 1956, jolloin Salicet 4′:n tilalle rakennettiin Principal 4′ ja Schwiegel 2′:n tilalle Quinte 1 ⅓′. Peruskorjauksen yhteydessä v. 2020 dispositio entisöitiin alkuperäistä mukailevaksi, kuitenkin 1940-luvulla tehty äänikertalaajennus säilyttäen. Peruskorjattu ja entisöity vuoden 2020 aikana alumniyhdistyksen Vanhat Norssit ry:n toimesta. Entisöinnin suunnittelu: Heikki Autio, Lasse Mäki ja Pekka Suikkanen.
Multiplex-urut, joissa oli 4 pilliriviä ja niistä 27 “äänikertaa” (Principal julkisivussa, Gedackt paisutuskaapissa A, Salicional ja Unda maris paisutuskaapissa B). Täyssähköinen koneisto, 2 kombinaatiota, Tutti, yleispaisutin sulkijoineen, vibrator koko uruille, värilliset rekisterikoskettimet ilman äänikertanimiä. Hinta 40.500 mk. LT 3.2.1941 Armas Maasalo. 1991 restaurointi Urkurakentamo Porthan.
1891–1914 ‘Suomalainen reaalilyseo’ eli “Ressu”, 1914–50 ‘Helsingin Suomalainen lyseo’)
Alkuperäinen dispositio: Geo Böckerman, julkisivu ja äänitys: Veikko Virtanen. Äänikertamuutoksia myöhemmin.
Kirkko rak. 1925, Helsingin Vapaaseurakunta.
Dispositio: Paul Ott, julkisivu: Paul Ott + arkkitehti Olof Hansson, äänitys: Dieter Ott. Urut lahjoittivat Konrad Adenauer ja Theodor Heuss.
Kirkko rak. 1864, arkkitehdit Harald Bosse ja C. J. von Heideken; vaurioitui tulipalossa 1958, korj. 1959, arkkit. Olof Hansson.
Dispositio, julkisivu ja tekninen suunnittelu: dipl.ins. Antti Hyry ja urkujenrakentaja Veikko Virtanen. Riippuva koneisto (ensi kertaa Suomessa julkiseen tilaan rakennetuissa uruissa), temperoitu viritys. Urut on rakennettu 1984–91 talkoovoimin Hyryn ja Virtasen valvonnassa. Ensimmäiseksi tehtiin pääpillistö ja jalkio, jotka valmistuivat 1985. Toisessa vaiheessa tehtiin II sormion pillistö, joka saatiin valmiiksi 1991. 13 äänikertaa (v) on tehty vanhoista pilleistä osittain uudelleen valmistettuina (hammastusten poisto ym). Äänityksen muokkaus: Veikko Virtanen.
Helsingin rauhanyhdistyksen seurasali rak. 1984, arkkitehti Jorma Paloranta.
Erillinen soittopöytä, mekaaninen koneisto ja hallinta, Oktavkoppel, Forte-poljin (O4 + O2 + Tr8). Listelaatikko. Mykkä julkisivu (uusin pillein), ilmananto puhaltimella tai vaihtoehtoisesti polkemalla (yksi suuri kiilapalje). Urut rakennettiin Ruotsissa 1890 Dagsbergin kirkkoon, josta ne purettiin 1959 ja varastoitiin. Urkujen osat ovat kiertäneet useilla omistajilla, joista yksikään ei tullut pystyttäneeksi niitä uudelleen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys osti urut lehti-ilmoituksen perusteella 1991 ja sijoitti ne Kallion rukoushuoneen kirkkosaliin (“Pyhän Sydämen kappeliin”). Urkujen siirron Suomeen ja entisöintityön tekivät Helmuth Gripentrog ja Kalevi Mäkinen. Tekniset entisöintityöt tehtiin Ruotsissa
Åkerman & Lund -urkurakentamossa. Käyttöönotto 25.10.1992.
Lut. Evankeliumiyhdistyksen ‘Kallion rukoushuone’, rak. 1906, arkkit. Vilho Penttilä.
Dispositio: prof. Josef Zimmermann. Vihitty 15.8.1965.
Roomalaiskatolinen kirkko, rak. 1954, arkkit. Kaj Salenius.
Dispositio: prof. Josef Zimmermann.
Roomalaiskatolinen kirkko, rak. 1859–60, arkkitehti E. B. Lohrmann.
Dispositio: Alf Linder + Nils Hammarberg + Folke Forsman. Äk-muutokset Hammarberg 1971.
Kirkko rak. 1932 riikinruotsalaisen srk:n kirkoksi, arkkitehti Ture Ryberg.