Urkujen rakentajaa tai rakennusaikaa ei tiedetä, mutta ne ovat 1700-luvun lopulta. Urut on kunnostanut Francesco Zanin. Kunnostuksessa poistettiin urkuihin 1800-luvulla tehdyt muutokset ja niihin tehtiin uudet palkeet, uudet koskettimistot ja 16 uutta pilliä sekä uusi kaapin alaosa. Rekisterikilvet ovat ilman jalkamääriä. Korkeiden äänikertojen yläpäässä oktaavikertaukset. Koskettimistoissa on lyhyt alaoktaavi (koskettimistot alkavat E:llä). Keskisävelviritys. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osasto hankki nämä urut Italiasta harjoitus- ja opetusuruiksi. “Vihkiäiset” 23.2.2003.
Urut sijaitsivat ennen T-talon urkusalissa.
Urut on rakennettu pohjoissaksalais-alankomaalaiseen barokkityyliin (Arp Schnitger). Ilmananto puhaltimella + kiilapalkeilla, vaihtoehtoisesti polkimin. Riippuva koneisto, kanavatremolo. Temperoitu viritys (Andreas Werckmeister 1691), viritystaso a1 = 468 Hz (“Chorton”). Suunnittelu: Jaques van Oortmerssen + rakentamo / Leon Verschueren. Valmis 24.4.1994.
Organo-saliin vuonna 2011.
Urut sijaitsivat ennen R-talon urkusalissa.
Matala sarjapositiivi, dispositio ja ulkoasu: urkutehdas, äänitys: Antti Helanen. Hinta 8.240 mk. Positiivissa oli urkutehtaan ensimmäinen ilmalaatikkopalje tässä tyypissä. LT 8.11.1963 utk.
Munksnäshemmet on Gaius-säätiön ruotsinkielinen vanhainkoti.
Dispositio: Enzio Forsblom, julkisivu: urkutehdas arkkitehtitoimisto Alvar Aallon luonnoksen pohjalta,
äänitys: Antti Alajoki + Reino Ihalainen. Koneisto mekaaninen (paitsi positiivissa eli IV sormiolla sähköinen), listelaatikot (IV sormiolla sähköpneumaattinen laatikko), sähköhallinta, 80 kombinaatiota (aluksi vain 10), sähkötoimiset koppelit, Tutti, yleisyhdistin, kieliäänikertojen sulkija sekä koko uruille että kullekin pillistölle erikseen, yleispaisutin. Hinta 522.840 mk. Pääpillistö, paisutuspillistö ja jalkiopillistö sijoitettu kukin kahdelle päällekkäiselle ilmalaatikolle. Urut on sijoitettu orkesterilavan oikealle puolelle sivuseinälle, positiiviosasto vastakkaiselle sivuseinälle. Positiivilla on erillinen, liitejalkiolla varustettu siirrettävä soittopöytä, jota säilytetään kellarivarastossa. Uruista valmistui ensin (1971) positiiviosasto omine soittopöytineen. Sitä käytettiin
muutamissa orkesterikonserteissa. LT 5.2.1973, vihkiäiskonsertti 9.3.1973. Peruskorjaus 1998 (Urkurakentamo Virtanen), uusi sähköhallinta (OrgEl Oy): 320 kombinaatiotta, valopainikkeet, tietokoneliitäntä (soiton automaattinen tallennus).
Rakennus vuodelta 1971, arkkitehti Alvar Aalto.
Siirrettävä positiivi (kantokahvat), puhallin+palje istuinpenkin alla, transponointimahdollisuus. Dispositio ja äänitys: Martti Porthan, ulkoasu: Timo Salonen.
Dispositio: Harald Andersén + Hans Heinrich, julkisivu ja äänitys: Hans Heinrich. Urut olivat 1967–96 Närpiössä Yttermark Folkakademin tiloissa.
Dispositio: Martti Miettinen + Pentti Pelto, julkisivu ja äänitys: Pentti Pelto.
Dispositio ja ulkoasu: Veikko Virtanen, äänitys: Juha ja Veikko Virtanen. Liitejalkio. Ei hallintakoneistoa, sama äänikerta kaikilla koskettimistoilla.
Pillit puuta, paisutusluukut urkukaapin oikeassa sivussa. Suunnittelu ja äänitys: Helmuth Gripentrog
+ Janis Kalnins (latvialainen urkujenrakentaja).
Siirrettävä positiivi (kantokahvat), puhallin+palje istuinpenkin alla. Transponointimahdollisuus ±½ sävelaskelta (koskettimistoa siirtämällä). Virityskorkeus a1 = 415.