Paisutuskaappi koko uruille, poislukien julkisivupillit. Dispositio: Risto Ainali, Hannu Junttila, Kalevi Määttä, äänitys: Hannu Junttila, julkisivu: urkurakentamo.
Ison kappelin 9-äänikertaiset urut ovat vuodelta 2008. Saksalaisen urkurakentamon Georges Heintzin rakentamat urut on sijoitettu lehterin keskiosaan, vastapäätä alttaria. Urut ovat muotoilultaan yksinkertaiset ja rakenteeltaan selväpiirteiset. Fasadin edessä ovat käsin käytettävät luukut, joilla on myös urkujen äänenvoimaan vaikutus. Äänitys: Klaus Schleinitz.
Eija ja Olli Saijonmaan suunnittelema kappeli valmistui vuonna 1971.
Dispositio ja ulkoasu: urkurakentamo, äänitys: Helmuth Gripentrog.
Positiivi oli aluksi Kaarinan siunauskappelissa (nyk. Katariinan kappeli) ja sen jälkeen kuoripositiivina Mikaelinkirkossa, josta siirretty Hannunniitun seurakuntakotiin.
Pillit osittain omatekoisia, osittain Kyyjärven (KU 1954) ja Viialan (KU 1952) uruista. Koskettimistot ja penkki ovat Kärsämäen uruista (KU 1938). Ostettu Pekka ja Päivi Mehtälältä Nivalasta vuonna 2004.
Siirrettävä urkupositiivi, vakiopaikkana kirkon kuori.
”Multiplex-urut”, 3 pidennettyä perusäänikertaa: a flötenprincipal 8′ C–a5, b gedackt 16′ C–a6 (paisutuskaapissa A), c spitzflöte 8′ C–a4 (paisutuskaapissa B). Tutti, tremolo koko uruille. Erillinen soittopöytä. Urut lahjoitti Valtameri Oy. Valm. 25.2.1948.
Sibelius-Akatemia hankki 1990-luvun alkupuolella alun perin Glasgown Hutchesontownin Presbyteeriseen kirkkoon rakennetut urut tarkoituksena pystyttää ne sopivaan paikkaan opetus-, harjoitus- ja konserttiuruiksi. Kun Musiikkitalon rakentaminen varmistui, päätettiin ne sijoittaa Organo-saliin. Pystytyksen yhteydessä jalkiota laajennettiin neljällä äänikerralla. Varastoinnin yhteydessä osa urkuosista varastettiin ja niitä jouduttiin rekonstruoimaan pystytyksen yhteydessä. Urkurakentamo Martti Porthan suoritti restaurointi-, korjaus-, asennus- ja äänitystyön. Urkurakentaja Olev Kents vastasi urkujen kokoamisesta ja puuttuvien osien rekonstruoinnista ja restaurointimaalaukset on tehnyt restaurointimaalaus Nykänen. Mekaanis-pneumaattinen koneisto, useita syöttö-, makasiini- ja tasauspalkeita, Tasavireinen viritys.
Urkujen rakentajaa tai rakennusaikaa ei tiedetä, mutta ne ovat 1700-luvun lopulta. Urut on kunnostanut Francesco Zanin. Kunnostuksessa poistettiin urkuihin 1800-luvulla tehdyt muutokset ja niihin tehtiin uudet palkeet, uudet koskettimistot ja 16 uutta pilliä sekä uusi kaapin alaosa. Rekisterikilvet ovat ilman jalkamääriä. Korkeiden äänikertojen yläpäässä oktaavikertaukset. Koskettimistoissa on lyhyt alaoktaavi (koskettimistot alkavat E:llä). Keskisävelviritys. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osasto hankki nämä urut Italiasta harjoitus- ja opetusuruiksi. ”Vihkiäiset” 23.2.2003.
Urut sijaitsivat ennen T-talon urkusalissa.
Urut on rakennettu pohjoissaksalais-alankomaalaiseen barokkityyliin (Arp Schnitger). Ilmananto puhaltimella + kiilapalkeilla, vaihtoehtoisesti polkimin. Riippuva koneisto, kanavatremolo. Temperoitu viritys (Andreas Werckmeister 1691), viritystaso a1 = 468 Hz (”Chorton”). Suunnittelu: Jaques van Oortmerssen + rakentamo / Leon Verschueren. Valmis 24.4.1994.
Organo-saliin vuonna 2011.
Urut sijaitsivat ennen R-talon urkusalissa.
Matala sarjapositiivi, dispositio ja ulkoasu: urkutehdas, äänitys: Antti Helanen. Hinta 8.240 mk. Positiivissa oli urkutehtaan ensimmäinen ilmalaatikkopalje tässä tyypissä. LT 8.11.1963 utk.
Munksnäshemmet on Gaius-säätiön ruotsinkielinen vanhainkoti.